Vanhemmat, jotka opettelevat ja alkavat käyttää vinkkipuhetta huomaavat pian, että he pystyvät ilmaisemaan kuulovikaiselle lapselleen mitä tahansa vinkkipuheen avulla, myös murteet ja slangisanat välittyvät. Ajan myötä kuulovikainen lapsi oppii tulkitsemaan vinkkejä ja yhdistää näkemänsä vinkkipuheen ja puheen, jonka hän kuulee ihmisiin, esineisiin ja asioihin. Kun puhuttu kieli on lapselle selkeä ja ymmärrettävä, hänen ajatusmaailmansa kehittyy ja pohjautuu puhuttuun kieleen.
Suomen kieleen sovelletussa vinkkipuheessa käytetään seitsemää erilaista käsimuotoa neljässä eri paikassa suun lähellä yhdistettynä huulion asentoon.
– Yksi paikka (esim. leuka) edustaa kahta eri vokaaliäännettä (e ja o) ja huuliolta erottuu, mikä vokaali on kyseessä.
-
- E
-
- O
– Yksi ja sama konsonanttikäsi voi edustaa jopa kolmea eri äännettä (esim. m, t, f). Käsimuodon ollessa samanlainen puhujan huuliolta erottuu, mikä äänne on kyseessä.
-
- M
-
- T
-
- F
– Kun useat äänteet ovat huuliolta luettaessa samanlaisia, esim. /m, p, b/, niitä selkeytetään erilaisilla käsimuodoilla.
-
- M
-
- P
-
- B
– Kaikki äänteet siis näyttävät erilaisilta, joko huulion tai käsimuodon perusteella.
Vinkatessa yhdistetään vokaaliäänteiden paikkoja ja konsonanttiäänteiden käsimuotoja. Näin saadaan aikaan tavuja ja sen myötä sanoja ja lauseita.
Vinkkipuheen perusteet voi opetella kurssilla. LapCI ry:n Vinkkipuhe ja kommunikaatio -projekti järjestää kursseja tarpeen mukaan. Lue lisää kursseista »
