Vinkkipuheen matka Suomeen

Kaikki alkoi vuonna 1992, kun vaikeasti kuulovammaisen pojan äiti, Susanne Snellman, kuuli vinkkipuheesta sveitsiläiseltä ystävältään. Tämän siskon tytär oli kuuro ja perheessä käytettiin vinkkipuhemenetelmää. Susanne sai mahdollisuuden tavata perheen ja hämmästyi, miten hyvin Céline-tyttö ymmärsi ja tuotti puhetta vinkkipuheen avulla.

Oppiakseen menetelmän Susanne matkusti Englantiin ja osallistui National Centre for Cued Speech -keskuksen (englanninkieliselle) vinkkipuheen peruskurssille. Iltaisin hän pohti yhdessä opettajansa kanssa, miten vinkkipuhe voitaisiin soveltaa suomenkielelle ja suomenruotsiin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä foneettinen järjestelmämme eroaa huomattavasti englannin kielen foneettisesta järjestelmästä. Palattuaan kotiin Suomeen, Susanne otti yhteyttä vinkkipuheen kehittäjään tohtori R. Orin Cornettiin ja pyysi apua vaativaan tehtävään.

Susanne ja tohtori Cornett ryhtyivät yhteistyöhön ja vuonna 1993 suomenkielelle ja suomenruotsille sovellettu versio vinkkipuheesta oli valmis. Työ ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan Susanne matkusti takaisin Englantiin oppiakseen, miten vinkkipuhemenetelmää opetetaan. Samalla Susannen vinkkipuhe nauhoitettiin ja lähetettiin tohtori Cornettille tarkastettavaksi. Pian postissa saapui kirje, jossa todettiin, että Susanne hallitsee vinkkipuheen ja saa opettaa sitä eteenpäin. Hän opetti menetelmän lapsensa puheterapeutille sekä avustajalle ja menetelmä on ollut aktiivisesti perheen käytössä.

Tarina jatkuu…

Vuonna 2000 suomalaiseen, Pariisissa asuvaan Lindström-Hasselmanin perheeseen syntyi pieni tyttö, Maija. Maijan kuurous selvisi pian syntymän jälkeen ja perhe perehtyi ja harkitsi erilaisia kuntoutusmahdollisuuksia Pariisissa. He päätyivät CodALI-nimiseen keskukseen, jossa käytetään ranskankielen vinkkipuhetta (LPC, Langage Parlé Completé). Perhe oli myös yhteydessä USA:n Cued Speech -yhdistykseen, josta saivat Susanne Snellmanin yhteystiedot (toisia vinkkipuhetta käyttäviä perheitä ei vielä Suomessa ollut). Maijan perhe saapui pian Suomeen kuulon lisätutkimuksia varten. Samalla he tapasivat Susannen, joka kertoi heille suomenkieleen sovelletusta vinkkipuheesta.

Kun perhe palasi Ranskaan, Maijan kuntoutus alkoi CodALI -keskuksessa. Menetelmää käytettiin myös kotona. Kun Maija perheineen keväällä 2002 muutti takaisin Suomeen, vinkkipuheen käyttö kotioloissa jatkui. Puoli vuotta muuton jälkeen Maijalle leikattiin sisäkorvaistute ja perhe on siitä lähtien toiminut aktiivisesti LapCI ry:ssä (Sisäkorvaistutelasten valtakunnallinen yhdistys).

Vuonna 2004 LapCI ry haki yhdistyksen perustoimintaa sekä projektinomaista toimintaan varten rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. “Vinkkipuhe – apuväline toimivaan puhekieleen” -projektille myönnettiin avustusta ja se käynnistyi keväällä 2005, Leena Hasselmanin (Maijan äidin) johtamana. Projekti sai ensimmäisen vuoden jälkeen lisärahoitusta vuosille 2006 – 2008 ja toimii nyt nimellä “Vinkkipuhe ja kommunikaatio” -projekti. Vuosina 2009-2011 työtä jatkettiin RAY:n kohdennetun toiminta-avustuksen turvin. Vuonna 2015 Vinkkipuheyhdistys ry peri LapCI ry:ltä vinkkipuhetoiminnan, ja jatkaa sen edistämistä Suomessa.